Sijoitusmuotojen verotusta arvioinut työryhmä antoi raporttinsa
Valtiovarainministeriö asetti 2.6.2017 työryhmän selvittämään, miten eri sijoitusmuotojen verokohtelua voitaisiin lähentää ja ajantasaistaa. Työryhmä on antanut asiaa koskevan raporttinsa 4.5.2018.
Työryhmän selvityksen kohteena olivat erityisesti sijoitusrahastot ja niihin tehdyt sijoitukset, säästö- ja sijoitusvakuutukset sekä kapitalisaatiosopimukset. Lisäksi työryhmä arvioi kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastorakenteiden verokohtelua. Viime vuosina muissa Pohjoismaissa käyttöönotetut tai suunnitteilla olevat sijoitus- ja osakesäästötilimallit nousivat myös esiin työryhmän selvityksessä.
Sijoitusrahastot ja erikoissijoitusrahastot
Työryhmä ei ehdottanut sijoitusrahastojen verotuksen periaatteisiin muutoksia. Sijoitusrahastojen luonne verovapaana yhteisönä on pysynyt muuttumattomana yli 30 vuoden ajan, mutta samaan aikaan niitä koskeva yksityisoikeudellinen sääntely on muuttunut huomattavasti. Työryhmä katsoi, että verovapaan sijoitusrahaston käsite on tämän seurauksena vähitellen liudentunut, koska sitä ei määritellä verolainsäädännössä. Nykytilanteessa valtaosa kaikista sijoitusrahasto-osuuksista on kasvuosuuksia, joille ei makseta vuotuista tuottoa. Tällöin sijoitustoiminnan tuotot voivat kumuloitua verovapaasti, kunnes ne jaetaan sijoittajalle voitto-osuutena tai kun kasvuosuus lunastetaan sijoittajalta. Työryhmä katsoi, että nykyiselle mallille on perusteita, sillä se on yksinkertainen ja selkeä ja se on mahdollistanut elinvoimaisen sijoitusrahastomarkkinan kehittymisen. Verovapaus on työryhmän mukaan edelleen syytä sitoa siihen, että kyse on aidosta yleisöltä kerättyjen varojen yhteissijoittamisesta. Sijoitusrahastolainsäädännön uudistamistyöryhmä on ehdottanut osuudenomistajien vähimmäislukumäärän alentamista 50:stä 30:een. Tätä vähimmäismäärää eri sijoitusmuotoja arvioinut työryhmä piti riittävänä varmistamaan sen, että lykkääntymisetu jatkossakin kohdentuu aitoon yhteissijoitustoimintaan.
Vaikka työryhmä ei ehdottanut sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen verotukseen sinänsä muutoksia, se katsoi kuitenkin, että tuloverolain ja lähdeverolain asiaa koskevaa varsin suppeaa sääntelyä tulisi täsmentää.
Säästö- ja sijoitusvakuutukset
Työryhmän mukaan säästöhenkivakuutusten verotusta olisi syytä muuttaa siten, että vakuutuksesta nostetuista varoista tulisi aina katsoa veronalaiseksi tuloksi se osa, joka vastaa vakuutukseen maksetuille määrille kertyneen tuoton suhteellista osuutta vakuutussäästöstä. Vastaavasti säästöhenkivakuutuksista aiheutuvien tappioiden tulisi työryhmän mukaan olla vähennyskelpoisia sopimuksen päättyessä, jolloin tappio on käynyt lopulliseksi. Työryhmän mukaan nykyinen käytäntö, jossa vakuutuksesta nostetut määrät katsotaan ensisijaisesti pääoman palautukseksi ja vasta viimesijaisesti verotettavaksi tuotoksi, on kehittynyt verotuskäytännössä eikä perustu nimenomaiseen lainsäännökseen. Käytäntö on työryhmän mukaan epäneutraali suhteessa esimerkiksi suoriin sijoituksiin ja myös sijoitusrahastosijoittamista edullisempi. Lisäksi työryhmä totesi, että markkinoille on kehittynyt tuotteita, joita voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin perinteiseen sijoittamiseen ja säästämiseen ja joihin voi liittyä keinotekoisluonteisia piirteitä. Tätä varten tulisi myös jatkovalmistelussa kehittää tarkempaa erityissääntelyä.
Kapitalisaatiosopimukset
Työryhmän mukaan kapitalisaatiosopimuksiin liittyvät verotukselliset kysymykset ovat pitkälti samanlaisia kuin säästöhenkivakuutuksien kohdalla. Kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta ei ole säädetty erikseen, mitä pidettiin ongelmallisena. Työryhmä katsoi, että kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta tulisi säätää vastaavalla tavalla kuin säästöhenkivakuutusten verokohtelusta siten, että nostetuista varoista tulisi aina katsoa veronalaiseksi tuloksi se osa, joka vastaa sopimukseen maksetuille määrille kertyneen tuoton suhteellista osuutta säästöstä, ja että kapitalisaatiosopimuksista aiheutuvien tappioiden tulisi olla vähennyskelpoisia sopimuksen päättyessä, jolloin tappio on käynyt lopulliseksi.
Kertamaksulliset eläkkeet
Työryhmä totesi, että vaikka kertamaksullisten eläkevakuutusten nykyisen verokohtelun taustalla on ajatus siitä, että niiden perusteella maksetusta eläkkeestä osa on pääomanpalautusta ja verovelvollisen iästä riippuva veronalainen osa katsotaan tuotoksi, verotustapa johtaa nykyisillä elinajanodotteilla ja sijoituskohteiden tuottotasoilla osin kaksinkertaiseen verotukseen, mikä merkitsee verosanktiota. Tämä estää työryhmän mukaan kertamaksullisten eläkkeiden markkinoiden muodostumisen. Työryhmän mielestä kyseinen verosanktio tulisikin poistaa ja kertamaksullisiin eläkevakuutuksiin soveltaa neutraliteettisyistä samaa verotustapaa kuin säästöhenkivakuutuksiin ja kapitalisaatiosopimuksiin. Tätä verotustapaa tulisi työryhmän mukaan soveltaa sekä määräaikaisiin että elinikäisiin kertamaksullisiin eläkevakuutuksiin.
Kommandiittiyhtiömuotoiset pääomarahastot
Työryhmä piti kommandiittimuotoisia pääomarahastoja koskevaa sääntelyä ja verotuskäytäntöä pääasiassa ajantasaisena ja toimivana. Ongelmakohtiakin oli, ja nämä liittyivät erityisesti yleishyödyllisten yhteisöjen tekemien sijoitusten verokohteluun ja siihen, ettei nykyinen sääntely mahdollista ulkomaisia rahastojen rahasto -rakenteita. Ongelmien korjaamiseksi työryhmä ehdotti, että kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastojen verotuksessa voitaisiin siirtyä ns. läpivirtausmalliin, jossa pääomarahaston tulot katsottaisiin suoraan sijoittajan tuloksi ikään kuin kommandiittiyhtiötä ei olisi ollut välissä lainkaan. Tällöin verotettavaa tulosta ei laskettaisi kommandiittiyhtiön tasolla. Myöskään aikaisempien vuosien tappioita ei vähennettäisi enää kommandiittiyhtiön tasolla, vaan ne tulisivat vähennettäväksi suoraan sijoittajan verotuksessa. Läpivirtausmallin käyttöönotto merkitsisi kuitenkin merkittävää periaatteellista muutosta nykyjärjestelmään ja irtautumista perinteisestä oikeudelliseen muotoon perustuvasta verotuksesta. Tämä edellyttäisi työryhmän mukaan laajaa ja huolellista lainsäädännön valmistelua.
Työryhmän mukaan ulkomaisia rahastojen rahasto -rakenteita koskeva ongelma voitaisiin ratkaista myös erillisenä kysymyksenä. Tähän kuitenkin liittyy useita teknisiä kysymyksiä, joita olisi arvioitava tarkemmin jatkovalmistelussa. Lähtökohtana tulisi työryhmän mukaan säilyttää se, että lopulliseen sijoittajaan olisi sovellettava verosopimusta.
Sijoitussäästötili
Työryhmä arvioi, olisiko Suomessa mahdollista ottaa käyttöön jonkinlainen sijoitus- tai osakesäästötilimalli. Tällaisia on otettu käyttöön mm. Ruotsissa vuonna 2012 ja Norjassa vuonna 2017. Myös Tanskassa on vireillä asiaa koskeva lainsäädäntöhanke. Kaikki nämä järjestelmät ovat erilaisia. Työryhmän mielestä sijoitussäästötilin käyttöönottoa voitaisiin verotuksen näkökulmasta perustella lähinnä neutraalisuusperiaatteella; suoraan osakesijoittamiseen tuotaisiin samoja verotuksellisia etuja, joita liittyy muihin välillisen sijoittamisen muotoihin. Sijoitussäästötilin käyttöönotolla arvioitiin kuitenkin olevan merkittäviä vaikutuksia verotuottoihin.
Työryhmä arvioi vaihtoehtoisia malleja toteuttaa sijoitussäästötili Suomessa. Perustelluimpana vaihtoehtona työryhmä piti mallia, jossa
• luovutusvoitot olisivat verovapaita sijoitussäästötilin sisällä,
• osinkojen ja muiden juoksevien tulojen verotus olisi järjestelmän ulkopuolella,
• tuottoa verotettaisiin aina varoja nostettaessa ja
• sijoitussäästötilistä syntyvät tappiot olisivat vähennyskelpoisia tilin lopettamisen yhteydessä.
Sijoittajan näkökulmasta tämä malli toisi luovutusvoittojen verotukseen saman lykkääntymisedun kuin säästöhenkivakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Kuten säästöhenkivakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa, lähtökohtana olisi tuoton verottaminen varoja tililtä nostettaessa: nostetuista varoista luettaisiin veronalaiseksi pääomatuloksi aina tuottoa vastaava suhteellinen osuus. Koska osinkotulojen verotus olisi tilirakenteen ulkopuolella, suoraan osakesijoittamiseen liittyvä pörssiosinkojen osittainen verovapaus säilyisi.
Työryhmän mukaan keskeistä olisi määrittää ne sijoituskohteet, jotka olisivat tilin piirissä, ja tässä yhteydessä lähtökohtana voitaisiin pitää PS-lain (laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä 1138/2009) sallimia sijoituskohteita. Sijoitussäästötilin ulkopuolelle tulisi kuitenkin rajata ne osakeomistukset, joissa henkilö tai hänen lähipiirinsä omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeita.
Sijoitussäästötilin käyttöönotto edellyttäisi työryhmän mukaan erittäin huolellista lainvalmistelua ja sen käyttöönotolle tulisi varmistaa riittävän pitkä aika. Myös asiaa koskevaa yksityisoikeudellista sääntelyä tulisi valmistella. Järjestelmän käyttöönotto edellyttäisi toimialalta mittavia taloudellisia panostuksia, minkä vuoksi myös mahdollisia myöhempiä muutoksia tulisi harkita tarkasti.
