Yleistä tulon kohdistamisesta kiinteälle toimipaikalle
Verohallinto antoi 13.6.2017 uuden ohjeen ”Yleistä tulon kohdistamisesta kiinteälle toimipaikalle” (A134/200/2017), jossa käsitellään yleisellä tasolla sitä, miten ulkomaisen yhteisön tulo kohdistetaan sen Suomessa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle. Ohjeen laatimisessa on käytetty lähteenä OECD:n malliverosopimuksen kommentaaria, OECD:n kohdistamisraporttia 2008 ja 2010, OECD:n siirtohinnoitteluohjeita 2010, sekä niitä täydentävää BEPS-raporttia.
Kiinteälle toimipaikalle kohdistettavan tulon määrittäminen on yksi keskeisimpiä selvitettäviä asioita, joita ulkomainen yritys joutuu ratkomaan sen jälkeen, kun kiinteä toimipaikka on syntynyt sille. Kun ulkomaisella yhteisöllä ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa, se on velvollinen suorittamaan veroa Suomeen verosopimusten sallimissa rajoissa vain Suomesta saamastaan tulosta. Kun ulkomaisella yhteisöllä on kiinteä toimipaikka Suomessa, se on velvollinen suorittamaan veroa Suomeen verosopimusten sallimissa rajoissa kaikesta kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulosta, oli tulo sitten Suomesta tai muualta saatua.
Suomessa ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan verotettava tulo lasketaan vastaavalla tavalla kuin suomalaisen yhteisön verotettava tulo. Kaikki kiinteän toimipaikan toiminnasta syntyneet tulot ovat kiinteälle toimipaikalle kohdistettavia tuloja. Vastaavasti vähennyskelpoisia ovat puolestaan kaikki kiinteän toimipaikan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Markkinaehtoperiaatteen mukaisesti kiinteälle toimipaikalle on kohdistettava se osuus yhteisön tuloista ja menoista, jonka itsenäinen ja erillinen yhteisö tuottaisi harjoittamalla vastaavaa toimintaa vastaavissa olosuhteissa.
Tulon kohdistaminen käytännössä tapahtuu kaksivaiheisen prosessin kautta. Ensimmäinen vaihe on ns. toiminto- ja tosiseikka-analyysi, jossa kerätään tietoa yrityksen ja sen kiinteän toimipaikan toiminnasta, tosiseikoista ja olosuhteista sekä määritellään, mitä yrityksen taloudellisesti merkittäviä toimintoja ja vastuita kuuluu kiinteälle toimipaikalle ja mitä riskejä kiinteässä toimipaikassa tosiasiallisesti kannetaan. Toiminto- ja tosiseikka-analyysin avulla kiinteä toimipaikka määritellään erilliseksi yritykseksi.
Toisena vaiheena on ns. vertailuanalyysin teko, jossa määritetään kiinteän toimipaikan markkinaehtoinen tulo tehdyn vertailuanalyysin avulla. Vertailuanalyysissä määritetään hinnat yrityksen sisäisille toimille sekä etuyhteydessä tehdyille liiketoimille ja pyritään selvittämään, ovatko kiinteän toimipaikan sisäisten toimien ja etuyhteydessä tehtyjen liiketoimien ehdot olleet sellaisia, joita olisi sovellettu myös riippumattomissa olosuhteissa tehdyissä vastaavissa liiketoimissa. Vertailuanalyysissä määritetään vertailukohteet vertailtavalle liiketoimelle ja apuna käytetään usein kaupallisia tietokantoja. Markkinaehtoisuus todennetaan soveltamalla jotakin OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa kuvattua siirtohinnoittelumenetelmää. Menetelmän valinnassa on syytä olla tarkkana ja otettava huomioon OECD:n ohjeissa esitetyt näkökohdat menetelmien soveltamisesta. Mikäli kiinteällä toimipaikalla on liiketoimia vain ulkopuolisten yhtiöiden kanssa, voidaan liiketoimia pitää markkinaehtoisina eikä vertailuanalyysille ole tarvetta.
Ulkomainen yhtiö on velvollinen antamaan kiinteän toimipaikan toiminnasta veroilmoituksen Suomeen. Lisäksi yhtiön tulee antaa Verohallinnon pyynnöstä selvitys siitä, miten se on kohdistanut tulon kiinteälle toimipaikalle. Tämän johdosta tulon kohdistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja dokumentoida kaikki asiat huolellisesti jo kiinteän toimipaikan muodostumisesta lähtien. Verohallinto voi oikaista yhtiön tuloa, mikäli se katsoo, että tuloa ei ole kohdistettu markkinaehtoperiaatteen mukaisesti. Samaten Verohallinto voi myös toteuttaa arvioverotuksen, mikäli yhtiö ei ole antanut veroilmoitusta tai sitä ei oikaistunakaan voida panna verotuksen perusteeksi. Näissä tapauksissa Verohallinnon on aina kuultava verovelvollista.
