Yhtiörakenteiden uudelleenjärjestely liiketoimintasiirrolla tai osakevaihdolla
Yritystoiminnan elinkaaren aikana havaitaan usein tarpeita liiketoimintojen uudelleenjärjestelyihin ja yhtiörakenteiden muokkaamiseen.
Verotuksessa noudatetaan lähtökohtaisesti kaikissa transaktioissa käyvän arvon periaatetta, eli esimerkiksi konserniyhtiöiden tulee veloittaa käyvän arvon mukainen kauppahinta toiselta konserniyhtiöltä, jos se siirtää esimerkiksi tietyn liiketoiminnan toiseen yhtiöön.
Verolainsäädäntö sisältää toimintojen uudelleenjärjestämistä veroneutraalein keinoin mahdollistavia erityisiä yritysjärjestelysäännöksiä, joita ovat säännökset sulautumisesta, jakautumisesta, liiketoimintasiirrosta ja osakevaihdosta. Jäljempänä näistä tarkastellaan lähemmin liiketoimintasiirtoa ja osakevaihtoa.
Kaikilta verolainsäädännössä veroneutraaleiksi säädetyiltä yritysjärjestelyiltä edellytetään hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta, eli järjestelylle tulee olla myös muita kuin verotuksellisia syitä. Syyt voivat verohallinnon ohjeistuksessa annettujen esimerkkien mukaan liittyä esimerkiksi konsernirakenteen uudelleenjärjestämiseen, yrityksen myyntikuntoon saattamiseen, uusien osakkaiden saamisen varmistamiseen tai sukupolvenvaihdokseen.
Liiketoimintasiirto
Liiketoimintasiirrossa jokin liiketoimintakokonaisuus tai yhtiön liiketoiminta kokonaisuudessaan voidaan siirtää toiseen yhtiöön, joka antaa saamastaan liiketoiminnasta vastikkeena omia osakkeitaan. Liiketoiminnan vastaanottavasta yhtiöstä tulee siis liiketoiminnan siirtävän yhtiön joko kokonaan tai osittain omistama tytäryhtiö.
Verolainsäädännön mukaisesti toteutetussa liiketoimintasiirrossa siirrettävän liiketoiminnan käypä arvo ei realisoidu siirtävän yhtiön veronalaiseksi tuloksi, kuten omistuksenvaihdosten yhteydessä tavanomaisesti tapahtuisi. Veroneutraalilta liiketoimintasiirrolta edellytetään, että siirto käsittää yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuuden. Käytännössä siis kaikki kyseiseen liiketoimintaan liittyvät varat ja velat tulee siirtää, eikä siirto voi sisältää muuta kuin siirtyvään tai siirtyviin liiketoimintoihin kuuluvat varat ja velat.
Mikäli verolainsäädännön edellytykset täyttävä liiketoimintasiirto tehdään uuteen, liiketoimintasiirtoa varten perustettuun yhtiöön, liiketoimintasiirron yhteydessä siirtyvistä arvopapereista ja kiinteistöistä ei tarvitse suorittaa varainsiirtoveroa. Jos siirto tapahtuu olemassa olevaan, jo toimintansa aloittaneeseen yhtiöön, siirtyvästä varainsiirtoveron alaisesta omaisuudesta on maksettava varainsiirtovero.
Osakevaihto
Konsernirakennetta on mahdollista muokata veroneutraalisti myös osakevaihdon avulla. Osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Osakkeet hankkiva yhtiö antaa vastikkeeksi omia osakkeitaan osakkeiden luovuttajille. Osakkeet osakevaihdossa luovuttavan osakkaan näkökulmasta tapahtuu järjestely, jossa hänen välitön omistuksensa luovutettavasta yhtiöstä vaihtuu emoyhtiön kautta tapahtuvaksi välilliseksi omistukseksi.
Verolainsäädännön mukaisesti toteutetussa osakevaihdossa osakkeiden luovuttamista ei pidetä verotuksellisesti luovutuksena. Osakevaihdossa saatujen osakkeiden hankintameno ja hankinta-aika lasketaan alkuperäisten osakkeiden saannosta.
Osakevaihdosta ei ole varainsiirtoverolainsäädännössä erityisiä säännöksiä, joten osakkeiden hankinta on hankkivalle yhtiölle varainsiirtoverolain alainen luovutus. Varainsiirtovero tulee maksettavaksi siirtyvien osakkeiden käyvästä arvosta. Vastikkeena annettavista hankkivan yhtiön osakkeista ei makseta varainsiirtoveroa, jos osakkeet ovat uusia osakeannissa annettavia osakkeita, eivätkä yhtiön hallussa olleita vanhoja osakkeita.
Osakevaihtoa koskevaa oikeuskäytäntöä
Osakevaihdon avulla voidaan yksityishenkilön omistamat osakkeet siirtää holdingyhtiön omistukseen ja saavuttaa osakkeiden suoraa omistamista edullisempi yhtiörakenne liiketaloudellisesti ja verotuksellisesti. Välillinen omistusrakenne on liiketoiminnan riskienhallinnan kannalta suoraa omistamista suositeltavampi malli, koska tytäryhtiöön kertyvät ja liiketoiminnan riskin alaiset voittovarat voidaan verovapaasti jakaa tytäryhtiöstä emoyhtiöön. Osakevaihdon etuna moneen muuhun yritysjärjestelyyn verrattuna on lisäksi, että liiketoimintaa harjoittavan yhtiön Y-tunnus ei järjestelyn yhteydessä muutu. Veroetuja järjestelyssä aiheutuu yleensä siitä, että siirrettävä yhtiö voidaan arvostaa käypään arvoon vastaanottavan yhtiön nettovarallisuudessa, millä on edullinen vaikutus emoyhtiön yksityishenkilölle jakaman osingon verotukseen. Emoyhtiön nettovarallisuus kasvaa edelleen, jos tytäryhtiö jakaa kertyneitä voittovaroja osinkona emoyhtiölle. Osakevaihdon verotuksellista hyväksyttävyyttä onkin arvioitu KHO:n ratkaisukäytännössä.
KHO:n 10.5.2017 antamassa ratkaisussa (KHO2017:78) yksityishenkilö siirsi omistamaansa sijoitustoimintaa harjoittavaan yhtiön puualalla toimivan osakeyhtiön osakkeensa. Suunnitellusta toimesta ennakkoratkaisua haettaessa järjestelylle esitettiin varsin vähäisiä liiketoiminnallisia perusteita, kuten hakijan sijoitus- ja osakeomistuksen keskittämisen yhteen yhtiöön.
KHO:n näkemyksen mukaan asiassa oli ratkaistava, ovatko osakevaihdon veroedut tavanomaisia kyseiseen järjestelyyn liittyviä veroetuja, vai onko niitä pidettävä lain tarkoituksen vastaisina. Merkitystä asiassa ei ollut verovelvollisen esittämien liiketaloudellisten perusteiden ohuudella. Toimintojen uudelleenjärjestely on lähtökohtaisesti hyväksyttävä taloudellinen syy yritysjärjestelyille.
Samanlaisesta arvioinnista oli kysymys myös KHO:n julkaisemattomassa ennakkoratkaisussa (10.5.2017 taltio 2230). Molemmissa tapauksissa osakevaihdon hyväksyttävyyttä puoltavana tekijänä katsottiin olevan, että hankkiva yhtiö ei lähiaikoina ole myymässä hankkimiaan yhtiön osakkeita. Jos osakkeita olisi suunniteltu myytävän, osakevaihdon voitaisiin todennäköisesti katsoa olevan keinotekoinen välitoimi ja tapahtuvan vain verotuksellisista syistä tai verojen välttämisen tarkoituksessa.
Koska jokaisessa tapauksessa on omat erityispiirteensä, toteutettavaksi suunnitellusta yritysjärjestelystä on yleensä suositeltavaa hakea verohallinnolta ennakkoratkaisua.
